Kahvausta osa 1

Tämän juttusarjan 1. osan tarkoituksena on antaa lähtökohtaista tietoa kahvojen rakentamisesta vapoihin. Käsittelemme lähinnä materiaaleja, työkaluja, tarvikkeita ja erilaisia strategioita, joilla kahvoja voi lähteä rakentamaan.

Aluksi on todettava, että vaadittavat työkalut vaativat hiukan taloudellisia ja henkisiä panostuksia. Ihannetilanteessa erillinen kahvojen (ja vapojen) rakentamiseen tilakin olisi hyvä olla olemassa. Myös tiettyt perustiedot ja perustaitojen osaaminen auttavat merkittävästi kahvojen rakentamisessa. Erityisesti jos on mm. kokeillut joskus puukäsitöitä ja puun tai metallin sorvaamista.

Erittäin suositeltavaa on aloittaa vapojen kahvojen rakentaminen valmiista kahvojen osista. Kokonaisen vavan osia myydään rakennussarjoina, joihin kuuluu aihio, kahvojen osat, kelakiinnike yms. tarvikkeet. Lisäksi on myytävänä erillisiä kahvojen osia. Näiden avulla rakentaminen onnistuu varsin helposti vähillä työkaluilla ja siististi sisätiloissa.

Suurin osa työkaluista on ostettavissa vavanrakennusliikkeistä ja rautakaupasta. Varsinaisia vavanrakennustyökaluja ovat mm. kahvaviilat ja sorvausakselit. Sen sijaan osa liimoista, teipit, santapaperi, hiomaverkko, suojakäsineet yms. kannattaa ostaa rautakaupasta. Vavanrakennukseen soveltuvien erikoistyökalujen rakentaminen voi olla aloittavalle haastavaa, koska niiden vaatimukset eivät ole vielä tiedossa. Työkalu ei välttämättä toimi ja aiheuttaa vaikeuksia ja siten turhautumista vavan rakentamiseen. Suositeltavinta onkin aluksi ostaa tai lainata tarvittavat työkalut. Myös vavanrakennuskursseilla pääsee kokeilemaan vapojen rakennusta ilman suuria panostuksia työkaluihin ja välineisiin.

Luonnonkorkki on yleisin ja tunnetuin kalastusvapojen kahvamateriaali. Yleisimmin korkkia on myytävänä korkkinappeina. Niitä saa hankittua eri ulkohalkaisijoilla, joista yleisin on ø 1,25", eli n. ø 32 mm. Yleisin sisäreiän koko on ø 0,25" eli ø 6,35 mm, mutta muitakin vaihtoehtoja voi olla riippuen valikoimasta. Erilaiset korkkinappien halkaisijat ovat melko standardeja muissakin korkkilajeissa. Kuitenkin tulee huomioida, että korkkituotteiden halkaisijat eivät ole tarkkoja, eikä sisäreikä ole täysin keskellä. Usein sisäreikä kannattaakin keskittää ulkoreunan perusteella. Korkista tehtyjä valmiita kahvoja on ostettavissa vavanrakennuskaupoista, kuten esim. kuvassa oleva yksikätisen perhovavan valmis kahva. Laadukas luonnonkorkki on melko arvokasta materiaalia, ja aluksi harjoitteluun ei kannata hankkia sitä parasta laatua (top flor). Huonompikin laatuinen korkki kestää todella hyvin käyttöä, mikäli kahva on liimattu huolellisesti aihiolle. Tämän takia kahvan sisäreiän sovittaminen ja liimaus ovat erittäin tärkeitä vaiheita. Luonnonkorkin liimaukseen sopii polyuretaaniliima ja epoksi.

Puristekorkki on hiukan kovempaa ja ehkä hiukan vahvempaa kuin luonnonkorkki. Se on puristettua korkkirouheen ja liiman sekoitusta. Värilliset korkit ovat puristekorkkia, koska väriaine on murusten välissä liimassa. Puristekorkki sopii kahvojen koristeisiin, otekohtiin, ja tietyin varauksin koko kahvaan. Kahvan paino kasvaa selvästi käytettäessä puristekorkkia. Puristekorkkia saa hankittua nappeina, liuskoina ja palkeina. Puristekorkin liimaukseen sopivat samat liimat kuin luonnonkorkkiinkin.

Kumikorkki on ehkä korkeista kovinta, sitkeintä ja painavinta. Siinä korkkirouheen seassa on suhteellisen paljon kumirouhetta. Kumikorkki sopii lähinnä kulutusta vaativiin kohteisiin, kuten tulppien päihin ja kahvojen päätyihin estämän murtumista ja tuomaan ulkonäköä. Kumikorkkia on hankittavissa lähinnä erikokoisina nappeina. Korkin liimaukseen sopii polyuretaaniliima ja epoksi.

EVA, eli etyylivinyyliasetaatti on myös eräs yleinen kahvojen materiaali. EVAn tiheys on merkittävä tekninen ominaisuus, kuten muissakin vaahtotuotteissa, ja se tulee huomioida jos hankkii EVAa muualta kuin vavanrakennuskaupasta. Nykyiset vapojen kahvoihin tarkoitetut EVA-materiaalit ovat varsin kovia verrattuna menneisen aikojen 1990-luvun vapojen EVA-kahvoihin. EVAa on hankittavissa lähinnä pyöreinä tankoina, mutta joskus myös palkkeina ja nappeina. Useissa vavanrakennuskaupoissa on myös EVAsta tehtyjä valmiita kahvoja. EVAn liimaukseen sopii kontaktiliima, epoksi ja polyuretaaniliima.

Mainittakoon tässä yhteydessä toinen kahvojen keinomateriaali, josta käytetään kauppanimeä Hypalon. Se on kloorosulfinoitua polyeteenikumia. Hypalon kahvat ovat erittäin pitäviä ja kestäviä, ja myös pehmeämpiä kuin EVA. Hypalonia saa hankittua tankoina ja valmiina kahvoina.

Muita kahvoissa käytettäviä materiaaleja ovat mm. tuohi ja hiilikuitu. Tuohikahvan tekeminen vaatii huomattavasti vaivaa ja aikaa. Sen hiominen on myös vaikeampaa kuin korkin, ja vastaa lähinna puun työstämistä. Tuohi painaa, mutta on tuntumaltaan "samettista", kunhan sitä ei hio liian sileäksi tai pinnoita lakalla tms. Tuohta saa ostettua mm. askartelukaupoista. Metsästä tuohen kerääminen vaatii aina maanomistajan luvan, ja tuohen repiminen voi aiheuttaa puun kuoleman. Joitakin harvoja malleja valmiita tuohikahvojakin on mahdollista saada ostettua joistakin vavanrakennustarikkeita myyvistä kaupoista. Tuohen liimaukseen sopii polyuretaaniliima ja epoksi.

Hiilikuitukahvojen tekeminen itse on mahdollista. Kahvamateriaalina se on kestävää ja kevyttä, mutta tuntumaltaan melko liukasta ja kovaa. Hiilikuitukahvoja on mallien osalta rajoitetusti ostettavissa vavanrakennuskaupoista. Hiilikuitukahvojen aihiolle liimaukseen sopii epoksi.

Lisäksi on muita kahvoissa käytettäviä, lähinnä koristemateriaaleja ovat mm. stabiloitu puu, puuviilu, luu yms. Näiden käyttöä ei voi suositella koko kahvoihin, vaan vain koristeisiin ja niihinkin harkiten. Stabiloidun puun osalta on todettava, että se sopii tiettyihin kohteisiin erinomaisesti, koska se on säänkestävää. Käyttökohteita ovat kelakiinnikkeiden insertit sekä erilaiset tulpat. Muissa kahvojen osissa sen käyttöä tulee välttää lähinnä suuren ominaispainon takia.

Valmiiden kahvojen ollessa kyseessä työkalujen osalta pääsee varsin vähillä hankinnoilla. Parhaimmassa tapauksessa, esim. rakennussarjan ollessa kyseessä, tarvitaan vain kahvojen aihiolle liimaukseen tarvittavat välineet, joita ovat mm. maalarinteippi, epoksiliima, alkoholia, talouspaperia ja käsineet. Parhaimmassa tapauksessa hyvällä onnella jopa kahvaviiloja ei tarvita.

Kahvojen rakentamista tulisi miettiä ennakolta tilannekohtaisesti mm. vavan kahvojen pituuksien ja käytettävissä olevien resurssien mukaan. Kahvat voidaan rakentaa liimaamalla kahvojen korkkinapit ja mahdolliset koristeosat yhteen ja aihiolle samalla kertaa, kuten esim. kuvan mukainen pitkä takakahva. Kahva hiotaan valmiiksi aihiota koneellisesti pyörittäen. Sen sijaan kuvassa toisena olevan lyhyen etukahvan korkkinapit liimataan erilliselle liimausakselille. Toisessa vaiheessa valmis etukahva liimataan muotoilun, hionnan ja kahvaviilalla sisäreiän sovittamisen jälkeen erikseen aihiolle. Joskus kannattaa käyttää kumpaakin taktiikkaa, ja liimata pitkän kahvan osat erillisinä lyhyiksi osiksi, ja liimata nämä osat yhteen akselille tai aihiolle. Näin kannattaa tehdä mm. jos kahvan osat sisältävät muuta kahvaa kovempia materiaaleja, kuten esim. kumikorkkia. Tämä vähentää myös riskiä koko kahvan epäonnistumisesta.

Yleissääntönä voisi käyttää sitä, että lyhyet kahvat, kuten yhden käden perhovavan kahva tai jigivavan kahvojen osa on kannattavaa liimata erilliselle akselille. Sitä vastoin pitkä kahva, esim. kahden käden perhovavan yläkahva voi olla kannattavampaa rakentaa suoraan aihiolle, mikäli hionta on mahdollista suorittaa aihiolle liimatulle kahvalle.

Perusteet kelakiinnikeiden ja kahvojen aihiolle liimaamiseen on esitelty blogissa Vavan kelakiinnikkeen vaihtaminen.

Mikäli pitkän kahvan hionta ei ole mahdollista koneellisesti, voi harkita ensimmäisessä vaiheessa muutaman cm:n kahvojen erillisten osien rakentamista erillisinä akselille, ja niiden hiomista lähelle valmiin kahvan tavoitemittaa. Usein tämä on todennäköisemmin mahdollista, koska hiontaan tarvitaan vain akkuväännin tai porakone ja lyhyt akseli, jolla lyhyttä kahvan osaa pyöritetään. Toisessa vaiheessa erilliset kahvojen osat sovitetaan aihiolle, eli niiden sisäreiät viilataan sopiviksi niiden lopullisille paikoilleen aihiolla ja liimataan kiinni sekä toisiinsa että aihiolle. Lopuksi liimattu kahva hiotaan haluttuun mittaan käsin. Näin voi välttyä pitkien aihiolle liimattujen kahvojen hiontaan tarvittavan laitteen hankinnalta. Kuvassa periaate on esitettynä hiukan korostetusti. Alempana näkyvät kahvan osat, jotka on hiottu alustavasti muotoon hiukan paksummiksi kuin ylempänä oleva valmis kahva. Koska kahvaksi liimattujen osien halkaisijat ovat lähellä tavoitemittoja, käsin hiominen lopullisiin mittoihin ei ole enää työlästä käyttäen viimeistelyyn sopivaa karkeutta hionnassa. Kahvan rakentaminen tällä taktiikalla vaatii varsin tarkasti keskitetyn sisäreiän, jotta kahvan osan alustavasti hiottu ulkohalkaisija riittää loppullisen tavoitehalkaisijan saavuttamiseen. Esimerkiksi jos tavoiteltu lopullinen ulkohalkaisija on ø25 mm, ja alustavassa hionnassa kahvan osa on jätetty paksummaksi ø26 mm:iin. Jos sisäreikä onkin nyt 1 mm pois keskikohdalta, sen halkaisija on liian suuri tai sisäreikä on sovittaesa viilattu ovaaliksi, niin on mahdollista, että hiomavaraa ei jää yhtään aihiolle liimauksen jälkeen. Alustavassa hionnassa tulee myös varoa liian karkean santapaperin käyttöä, koska sen mahdollisesti aiheuttamien naarmujen ja kolojen poistaminen lopullisessa hionnassa vaatii suurempaa halkaisijaa.

Työkalujen osalta aloitetettakoon välttämättömistä. Näitä ovat:

Tilanteeseen soveltuva liima

Korkkikahvojen yhteenliimauksessa polyuretaaniliima, aihiolle liimaamiseen polyuretaaniliima tai pastaepoksi. Lyhyiden kahvojen ollessa kyseessä tavalliset rautakaupoista saatavat epoksiliimat soveltuvat myös. Kelakiinnikkeet kannattaa aina liimata paksummalla pastaepoksilla. Polyuretaaniliimoja ovat mm. WURT PUR, Bison PU Timber Max ja Gorilla. Bisonia ja Gorillaa on saatavissa myös pienissä pulloissa. Polyuretaaniliima ei säily kauan (ehkä 1-2 kk ??) avaamisen jälkeen.

Sorvaus-/liimausakseli + vahaa tai sileää teippiä

Pelkkään liimaukseen soveltuvaksi riittää mahdollisimman sileäpintainen terästanko. Sen sijaan sorvaukseen soveltuvien akseleiden täytyy olla erittäin suoria. Lisäksi sorvausakselissa voi olla akselin päähän tehty kärkipylkkään sopiva upotus, ja akselin mukana tulevat hiottavan kappaleen lukitusholkit. Sorvausakseleita voi tietenkin myös teetättää koneistamolla, mutta valmiina ne ovat helppoja ja edulisia hankkia. Huomattava on, että vapa-aihio ei ole akseli, ja se asettaa haasteita aihiolle liimatun kahvan hionnassa sekä hionnassa käytettävälle laitteelle että hiontatekniikalle. Aluksi ø6 mm akseli saattaa riittää. Suositeltavaa olla myös paksumpia, jotta kahvan tai sen osan sovittaminen aihiolle kahvaviilojen avulla helpottuu ja keskitys tarkentuu. Kokonaisen juuri liimatun kahvan pienen reiän suurentaminen esim. poralla pienimmälle viilakoolle sopiaksi saattaa pilata kahvan keskityksen.
Vahaksi sopii esim. kynttilä tai jos haluaa käyttää teippiä, niin sileä Scotts. Käytettäessä vahaa, sen tulee kattaa tarkasti koko se alue, jolle kahva liimataan. Teppiä käytettäessä taas liimausajan tulee tulla juuri sopiva, jotta kahva on liimautunut mutta se vielä irtoaa akselilta.

Liimauspuristin

Vavanrakennukseen tarkoitettu liimauspuristin on välttämätön kun kahva rakennetaan suoraan aihiolle. Niitä on ostettavissa vavanrakennuskaupoista, mutta myös melko helposti rakennettavissa. Rakentamiseen tarvitaan pari palaa liimapuulevyä tai kuten kuvan liimauspuristimessa, paksua polyeteenilevyä, kierretankoa, muttereita, aluslevyjä ja siipimutterit, ja lisäksi porakone ja poranteriä tarvittavien reikien ja aukkojen tekemiseen. Polyeteenin etuna on se, että kuivunut liima irtoaa siitä helposti eikä siten kasaannu ajan myötä puristimeen. Liimapuristimia on tehty myös pikapuristimista ja silikonipuristimesta, jotka soveltuvat vain melko lyhyille kahvoille.

Kahvaviilat

Kahvaviilat ovat erittäin tärkeät kahvan liimauksen kannalta. Ne kannattaa ehdottomasti hankkia vavanrakennustarvikkeita myyvistä kaupoista. Niissä on myös irrotettavat kahvat, jolloin niitä voidaan käyttää akkuvääntimellä, jolloin reiästä ei tule läheskään niin helposti ovaali. Usein on edullisempaa hankkia kokonainen kahvaviilasarja erilisenä. Rautakaupoissa myytävät viilat eivät ole samalla tavalla soveltuvia kahvojen sisäreikien sovitukseen kuin kahvaviilat.

Hiontatarvikkeet

Kahvamateriaalien hiontaan soveltuu santapaperi ja hiomaverkko. Karkeudet vaihtelevat välillä 40-320. Kahvoja ei kannata hioa liian sileäksi. Alustavassa karkeassa muotoilussa taas kannattaa olla varovainen, koska karkea santapaperi poistaa materiaalia varsin nopeasti. Santapaperista voi myös tehdä hiontaan soveltuvia työkaluja liimaamalla sitä puulevyyn. Näiden avulla on helppoa keskittää liimatun kahvan pinta, ja hioa vierekkäisiä eri kovuuden omaavia materiaaleja, esim. luonnonkorkki-kumikorkki, samaan tasoon ilman kuopan muodostumista.

Dremel tms. pienporakone (ns. hyvä olla olemassa)

Erittäin kätevä laite mm. yksittäisten korkkirenkaiden reikien suurentamiseen, tai vaikka kelakiinnikkeen upotuksen jyrsimiseen.

Rei'itettyjä muovikiekkoja (ns. hyvä olla olemassa)

Muovikiekot auttavat kahvojen liimauksessa siten, että puristus ja siten kahvan päät ovat tasaisempia ilman puristimesta jääviä jälkiä. Myös kahvapuristimen käytettävyys laajenee, koska siihen akseleille ja aihioille tehdyt aukot voivat olla suurempia (eivät aina akselin kokoisia). Kiekkoja voi tehdä vaikka 10 mm paksusta polyeteenilevystä käyttäen rasiaporaa ja erikokoisia puuporanteriä. Polyeteenin etu on myös se, että siihen ei liima tartu. Kiekkoja näkyy yo. kuvassa sekä myöhemmin esitettävillä videoilla käyttötilanteessa.

Muut tarvikkeet

Alkoholia pintojen puhdistukseen, suojakäsineet, suojalasit, maalarinteippiä, talouspaperia, kestäviä liimaustikkuja (jäätelötikkuja). Liimaustikkujen on oltava melko vahvoja, jotta niillä voi sekoittaa paksua pastaepoksia. Tikuista ei saa myöskään irrota mitään osia, jotka voivat jäädä korkkirenkaiden saumaan. Soveltuvia jäätelötikkuja voi ostaa päivittäistavara- ja askartelukaupoista. Alkoholiksi sopii Sinol. Muut tarvikkeet saa hankittua vaikka rautakaupoista.

Ohessa muutama kuva ja linkki vavanrakennuskauppojen valikoimaan:

Vidoillla liimataan kahvan osat aihiolle, ja asetetaan ne liimaukseen puristimeen. Huomioina aihion, pöydän ja käsien suojaus. Toisena huomiona puristimessa muovikiekkojen käyttäminen ja puristuksen tasaisuuden varmistaminen mittaamalla. Lisäksi uretaaniliimaa on otettu kertakäyttömukiin, jolloin liimapulloa ei tarvitse pitää avonaisena pitkään ja liimaaminen helpottuu ja nopeutuu koska sitä ei tarvitse puristaa pullosta jokaiselle korkkinapille erikseen. Jäätelötikut ovat käteviä liiman levittämisessä. Keskikoriste on rakennettu erikseen, hiottu valmiiksi tavoiteltuun halkaisijaan ja sen sisäreikä on laajennettu sopimaan aihiolle oikeaan paikkaan. Se on myös suojattu huolellisesti, jotta liimaa ei pääse valmiin koristeen pinnalle eikä kahvojen hionta vahingoita koristetta kun korkin halkaisija hioessa lähestyy koristeen halkaisijaa.

Valmis kahvaosa